Takaisin "sivistykseen"

Nyt sitä sitten ollaan palattu takaisin sivistyksen pariin. Tai no niinno, ei tätä tuppukylää nyt ehkä miksikään sivistyksen kehdoksi voi kutsua. Kotiin on joka tapauksessa tultu anopin kyydillä, Mies jatkoi sorsavainoaan serkkunsa mökillä.

Olipahan mukava reissu ja paikka, suosittelen! Erityisesti niille Eräjormille ja -raijoille, jotka osaavat arvostaa astetta koruttomampaa kohdetta. On oikein terveellistä sielulle ja ruumiillekin, kun ympärillä on hiljaista ja pimeää, hiukset ja perse pestään sadevedessä ja tölkkilihapullat kuumennetaan kaasulla. Ruokakin maistuu paremmalta! Maa-Norja, Merikarvia

Sauna. Huomatkaa lauteiden alla oleva ikkuna. Siitä on kantapäiden kiva katsella merimaisemaa!

Sain taas itsetutkiskelun aihetta, kun huomasin, miten vähällä astiavarustuksella koko viikko vietettiin. Pari mukia, kattila, paistinpannu ja that's it. Kotonahan meillä on käytössä Arabian astiasto. Sen lisäksi kerään KAHTA eri Pentikin astiastoa. Ja Muumimukeja. Sit kun tulee vieraita niin yritän päteä ja kattaa kauniisti yhteen sopivat kipot ja kupot - jos muistan ja jos löydän oikeat värkit muun rojun keskeltä. Ei mitään järkeä! No ei mun touhuissa ole kyllä muutenkaan. 

Kävin mökinomistajan kanssa kauppaa vanhasta, vajasta löytyneestä ginipullolaatikosta. Keksin sille varmasti jotain käyttöä! Olin myös tehnyt muita aarrelöytöjä rannalta, nimittäin kelottuneen pitkän oksan ja muutaman tunnelmallisen risun. Niitä voi käyttää vaikka naulakkona. Kohteliaasti kysyin omistajalta, haittaako häntä, jos vien oksat kotiin. Hän myönsi auliisti luvan, jolloin Mies tokaisi, että "ei saatana, olisit kieltänyt! Olis pitänyt lähettää ennalta viesti ja varoittaa!" Miehellä on kokemusta kelo-oksista. Yhden kolmemetrisen hän kerran "joutui" raahaamaan Jurmon saaresta kotiin. Koko matkan se vinkui, että ei täältä saa ottaa luonnosta mitään, ei ne anna ottaa tätä yhteysalukseen, ei tää mahu autoon. Ja nyt, thanks to me, kyseinen karahka koristaa hänen omaa metsästyshuonettaan yhtenä sielukkaimmista sisustuselementeistä. Kiittämättömyys on tosi ruma asia.

Pyssättiin kotimatkalla yhdellä rompetorilla. Ostin sieltä vaaleanpunaiset puiset pariovet meidän kuistille! Sovin myyjän kanssa treffit myöhemmäksi ajankohdaksi, ovet ei tietenkään mahtuneet anopin pikkuautoon, joka oli jo valmiiksi täynnä vauvaa, koiraa ja matkalaukkuja. Ja oksia. Myyjä kysyi, onko ovilla millainen kiire. Ei olla kiirettä, koko kuistiakaan ei ole vielä olemassa. Anopilla oli melko priceless ilme, kun hän ymmärsi, että olin todella ostanut ovet. Miehelle en vielä ehtinytkään kertoa, no hän toki ilahtuu suunnattomasti.

On tää kotona oleskelukin hienoa. Lady gagankin voi huuhdella napin painalluksella näkymättömiin ja vain ruusuntuoksu enää muistuttaa, että koko pökälettä koskaan oli olemassakaan.