Lähdettiin tänään poimimaan vattuja. Lähdettiinkin sitten ihan kolme kertaa. Olin pyytänyt Anoppia piikomaan Pirkkistä sillä aikaa, kun meidän piti Miehen kanssa haalia hillitön marjasaalis pakastimeen. Viime hetken paniikki on paras inspiraatio tälläkin kertaa, koska meillä ei ollut pakkasessa marjan marjaa ja huomenna (tänään) lähdetään sinne helkkarin kivelle viikoksi istumaan, niin johan se marjakausi siinä sitten jo menikin.
Olin nähnyt kotikylän raitilla mainoksen vadelman poiminnasta. "Käydään äkkiä vaan siellä ja noukitaan muutama litra." Joo no ei sitä kylttiä enää ollutkaan missään nähtävillä ja ajeltiin sit vaan ympyrää pisin kylää. Ei muuta ku takaisin kotiin kattomaan netistä, että missä naapurikylän vadelmatarha taas sijaitsikaan. Siinä vaiheessa jo vähän närästi, kun tartti lähteä kauemmas hakureissulle.
Koitin soittaa tilalle, että onko marjaa vielä, mutta en saanut vastausta ja lähdettiin sitten riskillä ajamaan. Riski ei kannattanut, koska puolessa välissä matkaa tilalta vastattiin, että tervetuloa ensi viikolla, nyt on poimijakiintiö jo täynnä. Voi vittu että vitutti! Ukemia kehiin ja takaisin kotiin riehumaan. Hillitön itseinho iski päälle; siis oikeasti koko kesä aikaa eikä tämä porukka saa mitään aikaiseksi! Ei edes mansikoita saatu ja se kausi meni aikaa sitten! Paikallisen SS-marketin pihalla oli kaksi kuukautta mansikkakoju, josta olisi saanut ostaa niimpal marjoja kuin sielu sietää, mutta ei, en minä. Minä menen kauppaan ja tulen ulos jäätelöä nuollen ja tuijotan nollat taulussa marjakojua...mansikka ois kiva...ehkä ensi kerralla..ehkä ei. Mustikatkin on jo kuivuneet mitättömiksi rusinoiksi, ei niitä viitti poimia vanha erkkikään.
No sitten kun olin aikani kiroillut ja vihannut itseäni ja saanut Anoppi-paran korvat punoittamaan keksin, että nyt lähdetään vielä tsekkaamaan villivadelmahoodit. Viime vuonna noukin sieltä sievoisen määrän vattua, joten panin kaiken toivoni samaiseen hakkuuaukeaan. Ja jippii, sieltä sitten Miehen kanssa kerättiin sormet verillä 1/3 ämpärillistä. Onhan se parempi kuin ei mitään ja niistä saa Pirkkiksen aamupuuroon muutaman lusikallisen. :)
Päivä oli siis loppujen lopuksi ihan onnistunut. Velikin peruutti pyöräilijää päin, joten ei kai mulla liene valittamista. Suom. Huom. Pyöräilijä ajoi Veljen auton takahotlaria päin ja veti siitä yksöisvoltin kerien katuun. Ei onneksi käynyt kuinkaan, vaikka kuulemma säärikarvoja jäikin muistoksi vetokoukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti