Lokit kivellä

Päästiin eilen kunniakkaasti tänne saareen. Suunnitelmana oli lähteä kotoa klo 11:30. Siihen ei luonnollisestikaan kyetty, suljin ulko-oven klo 11:57. Hurautettiin vielä Nesteen kautta hakemassa Miehelle tupakkia ja tulitikkuja. Kysyin ivallisesti, et miks ihmeessä haluat ostaa tikkuja, kun et halunnut ottaa kynttilöitäkään mukaan! Siks, että jääkaappi ja hella mökillä toimivat kaasulla. No joo hyvä pointti.

Miehen piti lopettaa tupakanpoltto, kun raskaustesti näytti plussaa. Siitä on nyt vuosi. Toinen yrittämä ajoittui vuoden vaihteeseen; uusi vuosi uudet kujeet, you knows. No sitten kolmas kerta, kun vauva syntyy. Äsken hän tuli sisälle sateesta, taisi käydä sauhuilla.

Pirkkis, joka on maailman kiltein vauva, nukkui koko parituntisen automatkan ja jaksoi matkata nätisti vielä veneessäkin, vaikka liivinpielukset vähän pistivätkin vituttamaan. Hän itkee ihmeen vähän, noin niinku vauvaksi! Kuvittelin, että vauvat itkevät koko ajan. Toki jos ärsyttävän pikkunälän annetaan kasvaa liian isoksi ja palvelu on hidasta, niin totta munassa silloin kannattaa vähän tirautellakin.

Ehkä alitajuntaisesti ajattelin, että hänen parkukiintiönsä on tyhjillään, koska nostaessani häntä rintareppuun pamautin hänen päänsä mökin kattoon! POKS! Järkyttävää!! Vauva karjui kuin leijona ja minäkin kyynelehdin kun kammottava Huono äiti-syndrooma iski päälle enkä edes heti saanut häntä rauhoitettua. 

Iltapäiväunetkin kestivät melkein neljä tuntia, taisi nuijanukutus toimia. Lastensuojelusta päivää. 

Mies souti saaren ympäri ja koitti narrata kaloja virvelillä heikolla menestyksellä. Uhosi alkuun, että keskiviikkoon asti syödään kalaa ja sen jälkeen sorsaa. Tähän asti ollaan kyllä syöty pussipastaa ja tölkkilihapullia. Teetä ja Cream Crappereitakin on kulunut koko lailla paljon. 

Myöhemmin minä ja Vape kierrettiin saari kävellen, kivan näköistä maisemaa! Mun sietäisi saada Roska päivässä -yhdistykseltä stipendi, koska keräsin matkalla rantaan ajautuneita roskia; muovia, siimaa, kanistereita. Löydettiin puolikas hylkeenraatokin, nice. Sitä en kerännyt.

Perheelläni oli 20 vuotta mökki vuokralla Paraisten saaristossa. Löydettiin kerran saarenrannasta kuollut hylje. Muuten se oli ihan ehjä, mutta kaulassa oli melkoinen aukko. Saaren omistaja, vanha kalankasvattaja sattui ajamaan veneellään rantaan, näki raadon ja huusi paatistaan "Jåå, vanhuuteen kuollu." Itse olisin veikannut kivääriä, mutta kyllä kai Hasse sen paremmin tiesi. :)

Illalla vielä saunottiin, kuunneltiin radiota ja lueskeltiin. Telkkarittomuus tekee ihmiselle hyvää! Soitin Pirkkikselle Tchaikovskya, hän osaa varmasti arvostaa vähän kultturellimpaa iltalaulua. No kuunneltiin me sit vähän Tao Taota ja Nils Holgerssoniakin.