Shoppailua

Ostin veispuukkikirpparilta yhden lampun. Sovin myyjän kanssa noutoajankohdasta, ja hän kertoi tietävänsä, että sinä päivänä hänelle järjestettäisiin vauvakutsut. Kiva!

Mullekin järjestettiin viime keväänä vauvakutsut! Olipahan päivä. ☺️ Juoni alkoi oman äitini valehdellessa, että tule parin viikon päästä lauantaina kylään, tehdään ruokaa, mummikin tulee. Iskä ja Mies menevät mökille kalastamaan niin tule sinä sitten meille. 

Tässä vaiheessa en vielä arvannut mitään, olin ihan että okeido. No sitten, kun the päivä lähestyi niin alkoi sadella tiukempia ehtoja; tuu viideksi, älä tuu ennen viittä. Aha. Soitin matkalla, että tuonko jotain syötävää. Ei tartte, ja tuu sit viideksi! Ajoin mummin kautta, ja hän oli jo ulkona kuistilla vastassa huhuilemassa, että tule sisälle, kun hän haluaa katsoa vielä hiihtokisat loppuun. Tässä vaiheessa kello oli puoli viisi.

Koska olen ovela kettu ja kova kusettaja toisin kuin selvästi äitini ja mummini, haistoin palaneen käryä jo motarilta asti. Nooh sitten viideltä kuule istuin vielä sohvalla maha pystyssä ja mummi huusi hermostuneena  eteisestä että hän on jo valmis, kello on jo viisi! Kummallisen tiukka aikataulu ihan vaan neljänpolven mummi-äiti-tytär-sikiöiltamiin. 

Perille kun päästiin niin keittiön verhot oli vedetty alas. I knew it! Arvelin äitini kutsuneen sukulaisia johonkin vauva-aiheiseen illanviettoon. Sisään päästyäni paikalla olivat kuitenkin parhaat ystäväni! Aivan mahtavaa, en osannut odottaa heitä paikalle, osa kun oli saapunut kauempaakin. Ystävät olivat koristelleet vanhempieni kämpän, hommanneet holitonta kuoharia ja valmistaneet upeita tarjottavia, kuten tämän verisen emätinkakun, josta moikkaa posliininen vauvanukke. 

   Karvat ja kaikki. Persereikänä suklaakonvehti. Arvostan. 

Sain myös ystävien kokoaman vaippakakun, tsemppauskorun, hierontaa ja lahjakortin helkkarin kalliiseen lastentarvikeliikkeeseen. Ystävät ovat elämänsuola, näin se on, eikä yhtään sarkasmia tässä nyt!

   Vaippoja, kirja, kylpyleluja, tutti ja vaatteita

Koska olen kirppari-ihmisiä, en olisi ikänä raatsinut ostaa kyseisestä äitiydenerikoisliikkeestä mitään, mutta koska mulla oli satku törsättävänä niin sain hyvällä omallatunnolla tilata lahjakortille vastinetta. En halunnut ostaa mitään tavallista, koska mielestäni ei ole mitään järkeä maksaa normibodysta 20 euroa, kun kirpparilta saa samalla rahalla 15 bodya. Mitään raskausaiheistakaan en enää tarvinnut (lunastin siis lahjakortin vasta viime kuussa) ja tärkeimmät vauvanhoitotarvikkeetkin jo löytyivät. 

Tarjolla oli myös aiheeseen liittyviä amerikkalaisia self-help-kirjoja, mutta koska olen normaali ihminen, minun ei tarvitse lukea kirjasta a) miten kiinnyn lapseeni, b) että on hyvä kehua lasta, c) miten teen lapseni elämästä muovittoman tai d) miten synnytyksestä voi tehdä väkivallattoman. Jessus sentään, jotain ituhippien keekoilua. 

Kirjatkin olivat siis poissuljettuja ostoskoristani. Sen sijaan päätin ostaa pienet, nahkaiset vauvan ensikengät! Maksoivat 60 euroa! En käsitä, miten tulitikkuaskin mittainen popo voi olla niin kallis. Niiden on oltava jotain harvinaista siniketunvitunnahkaa. 

Kenkien lisäksi tilasin uusiseelantilaista merinovillaa olevan kypäräpipon. Se on vaaleanpunainen, hieno ja lämmin. Me very happy. Mukaan tarttui vielä ihan tavalliset potkuhousut, kun lahjakortin saldo alkoi siinä vaiheessa jo uhkaavasti lähestyä loppuaan. 

   Kenkien sävy on magenta. Kyllä Pirkkiksen nyt kelpais kävellä, jos hän osais!

Tuli muuten käytyä siellä Pomp de Lux-kutsuillakin. Mukavinta oli nähdä vanhoja lukiokavereita pitkästä, pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Ja syödä emännän leipomia herkkusia. Muiden vieraiden lähdettyä istuin vielä tunnin verran turisemassa niitä näitä. Mahdetaanko mua enää kutsua, kun ensin arvostelen ökyhintaisia vaatteita ja sitten en lähde pois kulumallakaan.

Kyllä mä tein ostoksiakin kunnon kutsuvieraan tavoin! Tilasin Pirkkikselle kahdet housut. Ne maksoi postikuluineen 50 euroa ja hilut päällä. Herramunjee. Eihän tossa mitään järkeä ollut, mutta tulipahan nyt koettua tämäkin. Ensi kerralla taas kirppikselle.

Niin ja tässä tämä Face-kirppiksen lamppu, jonka Mies eilen haki vauvauinnin päätteeksi. Olin visioinut tämän vessaan prinsessafiilistä luomaan! En vain ollut vaivautunut tarkistamaan, minkälainen kanta huussin lampunpaikassa on ja siellähän on tosiaan talotehtaan oma kiinteä lamppu, jonka vaihtaminen toiseen vaatii sähkärin. Good going. Tästä lähtis hyvä lamppu edullisesti. 

   She had made yet another wise shopping decision.