Ostin kummipojalle ja siskolleen joululahjaksi liput Disney On Ice shöyhyn. Kerrankin spektaakkeli tuli Turkuun, eikä tarttenut lähteä Helsinkiin maksamaan lippujen lisäksi matkaa ja majoitusta.
Ajelin Pirkkiksen kanssa ensin kaverille hetkeksi kyläilemään ja Mies tuli sinne töistä päin. Vaihdettiin keskenämme kakaroita, Mies otti meidän mukaansa kotiin ja minä lähdin matkaan lainalasten kanssa. Matkaa kummipojan kotoa tapahtumapaikalle oli reilu viitisen kilsaa. Varasin siirtymiseen puolitoista tuntia aikaa ja vähän helkkarin hyvä niin.
Noh, ekaksi käytiin tietysti hakemassa vähän evästä, eli siis sikana karkkia. Uumoilin, että Disneyllä on varmaan katteet kohdillaan myös tarjoilujen osalta, joten ostettiin omat mässyt jo Nättärin k-marketista. Lapsilla kesti jokunen tovi valita mieluisat irtokarkit ja toisen tovin potkiskelin lattialle pudonneita irtsareita hyllyjen alle.
Irtokarkit, keksit, menthosit ja tripit saatiin kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti HK-areenaa. Katu-uskottavat lapset tiesivät hallia kutsuttavan nakkikattilaksi ja tätä khuulia nimeä hoettiinkin sitten koko illan. Valitsin luonnollisesti väärän reitin ja suoritin hetken maisema-ajelua. Pirpanoiden iloinen pulina keskeytyi takapenkiltä, kun kerroin, että hupsista täti ajeli vähän väärin. Varmaan reppanat ajattelivat, ettei me nähdä jäänhilettäkään, kun tuo huithapeli on ohjissa.
Päästiin kuin päästiinkin perille hyvissä ajoin ja sain autonkin ilmaiseen parkkiin. Tämä oli järkevä ratkaisu, koska rahani tulisivat pian hupenemaan Waltin perikunnan taskuun. Heti sisälle päästyämme lasten silmät nauliintuivat kymmeniin eri härpäkkeisiin, leluihin, paitoihin ja muuhun krääsään. Silmät loistivat kuin sädetikut. Tädin niskaan sen sijaan nousi kylmä hiki, kun romujen hinnat tulivat ilmi. Sain kuitenkin neuvoteltua pirpanat tyytymään pikkaisen edullisempiin huopaisiin lippuihin. Sukupuoliepäsensitiivisesti pojalle kala, tytölle prinsessa. Lisäksi poseerasimme valokuvassa, josta jäi ihan kiva muisto ja 12 euron lovi tädin lompsaan. Yhtä tyttöä alkoi niin kovin jännittää, ettei hän halunnutkaan mennä kuvaan. Otti siis liian koville seistä kahden pahvitaulun edessä. Lapset on hauskaa porukkaa.
No voidaan me sitten mennä kuvaan, jos te lapset haluatte, vaikka ei täti kyllä oikein välittäisi...väistäkää että mä pääsen keskelle!!
Kaikki paikalla myytävät tarjoilut oli pakattu johonkin Disney-hahmon näköisiin muovipurkkeihin, ja muovihärpäkettä oli paketissa enemmän kuin syötävää. Popkornia myytiin lumiukkopakkauksessa ja yksi pörtsä maksoi 17 euroa. Siinä tulee jo maissinjyvälle vähän hintaa. Poitsu kysyi, että mitä tuommonen popparipurkki maksaa. Kerroin, että 17 euroa. Oliskos sulla 17 euroa, oli opportunistin seuraava kysymys. Njet. Karkkia oli jo niin paljon, että kaveriselfietä ottaessani pimatsu käski odottamaan, että "saisi piilotettua lihavan pussin penkin alle ettei äiti näe"... Terkkuja vaan kotiin.
Vessajonojen pituudesta ei varmaan tarvitse mitään edes mainita. Jononhännillä kysyin lapsilta, onko heillä pissahätä. Ei, sanoi tyttö. On, kauhee, sanoi poika. "Onko niin kauhee, ettet pysty odottamaan", kysyin. "On". Ei saaaaatanaaaaah. Mietin, ehdimmekö livahtaa ulos pisulle, kunnes hoksasin, ettei hallista varmaan voi poistua ennen esityksen loppua. Luojan kiitos poitsu tuli lopulta siihen tulokseen, että kyllä hän sittenkin pystyy odottamaan, eikä seuraavaa kahta tuntia tarvinnut viettää märissä kalsongeissa. Löysimme paikoillemme kymmenen minuuttia ennen show'n alkua, eli turhaan en ollut varannut puoltatoista tuntia aikaa kohteeseen siirtymiseen.
Itse esitys oli oikein onnistunut! Luistelijat ja heidän upeat pukunsa häikäisivät yleisön ja lapset olivat haltioissaan heti alusta alkaen, kun juontajina toimineet pariskunta Hiiri, Aku Ankka ja Hessu ilmestyivät jäälle. Yleisöä lämmiteltiin alussa hassuilla tempuilla, joissa luistelijat olevinaan kompuroivat ja kaatuilivat jäällä. Lapsiväkeä tietysti nauratti moinen hölmöily. No okei kyllä mäkin vähän nauroin, hihihi näikte toi kaatus!
Lapsena mulla oli Tuhkimo-kirja ja siinä Tuhkimon ilkeät siskopuolet olivat nimeltään Anastasia ja Kerttuli. Nyt kuitenkin ympäri hallia luistelivat Anastasia ja joku Drisdilla! Häh! What ever the fuck happened to Kerttuli? Muutenkin ihmettelin, kun yhden hahmon nimi oli Eugene Fitzherbert! Ei mitään järkeä! Sitten se olevinaan esitteli itsensä jollekin prinsessalle ja sanoi, että nimeni on Juutsiin Fitshööpööt. Eikö sille olis voitu keksiä joku järkevämpi suomilainen vastike, vaikka Eikka.
Ihailtavasti luistelijat osasivat ottaa yleisönsä! Kaikki jaksoivat koko ajan hymyillä ja vilkuttaa katsomoon. Huuletkin liikkuivat kiitettävästi, vaikka kukaan ulkomaalaisista esiintyjistä tuskin ymmärsi sanaakaan taustanauhan sanoista. Niin paljon olen aikoinani katsellut ja laulanut mukana Disneyn klassikkoja, että tunnistin osan vuorosanoista ja lauluista olevan suoraan elokuvista napattuja. Hienosti äänet oli kyllä saatu sovitettua esitykseen.
Kuten kuvasta ilmiselvästi näkee niin tässä luistelee Pieni Merenneito Ariel. Kuva on muuten otettu asiaankuuluvasti simpukalla, hah haa!
Sain siis rahoilleni vastinetta. Ja pääasia oli, että lapset olivat tyytyväisiä! Yleensä olen pitänyt häntäpäätä synttäri-ja joululahjakisassa, mutta nyt onnistuin! Viimeksi ostin pojalle pussilakanan kun muut kummit ja mummit kantoivat sankarille selät väärinä jääkiekkokassia ja pöytäjäkispeliä, helvetti soikoon. Tänä jouluna oli mun vuoro loistaa. Nyt mulla on ensi joulukuuhun asti aikaa miettiä seuraavaa kuningasideaa, jotta saan säilytettyä kirkkaimman lahjanantajan kruunun. Image is everything.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti