Mies lähti perjantaiaamulla työporukan kanssa laivalle vähän kehityspäiville. Taisi olla ennemminkin tico tico päivät, mutta pääasia oli, että minä sain tuliaiseksi kaksi pakettia lakupiippuja ja viisi kahden desin kuoharipulloa! Äärimmäisen näppärää, kun ei tartte avata litran pottua yhden huikan takia ja jos vaikka kiireessä joutuis ottamaan niin tollasenhan saa ykkösellä alas.
Say hello to my little friend!
Muistuipa mieleeni häpeällinen tapaus lakupiippuihin liittyen. Olin viimeisellä kolmanneksella paksuna, kun työkaveri toi mulle laivalta kyseisiä makeisia. Vetäisin samantien puolipakettia työpäivän ratoksi. Sen jälkeen menin neuvolaan ja pisautin purnukkaan kevyet sokeripissat... Neuvolan täti kysyi, oletko sattumoisin syönyt tänään karkkia. Juu, olen. Oletko syönyt tänään paljon karkkia? Juu, olen. No tätihän lähetti mut siltä seisomalta jatkotutkimuksiin, kun kusitikku huusi tulipunaisena hälyyttäviä lukemia. Tuli oikein fiksukypsäaikuinen olo.
No mutta takaisin viikonloppuun. Pakkasin Pirkkiksen ja Vapun (ja yökyläilykassit ja sukset ja sauvat ja pulkan ja vaunut ja ja) autoon ja lähdettiin mun vanhempien luo kyläilemään. Tavaramäärästä olisi voinut päätellä, että matkustetaan viikoksi satojen kilometrien päähän. Tosiasiassa oltiin yksi yö ja matkaa kertyi vajaa viiskytä kilsaa ja muutenkin käydään siellä joka viikko.
Anoppi oli luvannut hoitaa Vapskia ja se dumpattiin matkalla poijjes kyydistä. Vanhemmillani on Nuno-kissa ja siitä olisi jäänyt vain karvanöyhtä jäljelle, jos Vappu olisi saanut tehdä lähempää tuttavuutta. Nuuno se vasta muuten typerä tyyppi onkin! Odotan senKIN kuolemaa jo toiveikkaana. Kesällä kilistellään sen 15-vuotissynttäreiden kunniaksi, joten ihan riittävän pitkä elämä sillä on jo ollutkin, joutaisi päästä vihreämmille hiirestysniityille.
Nuuno on varsinainen nössö. Se kulkee nurkkia pitkin ja märisee alvariinsa, kun Sheban Ocean Menu on loppunut hänen viideltä ruokalautaseltaan. Vaikka sapuskaa lisäisi kulhoon niin hän ei voi syödä, ennen kuin se tungetaan hänen nokkansa alle, jotta hän voi ensin haistella tarjoilua. Hirvittävä riesa.
Kun la-aamuyöllä olin juuri saanut Pirkkiksen rauhoitettua takaisin untenmaille niin eikö tämä kissankuvatus saavu huoneeseen raapimaan sängynjalkaa. Mau. Miau. Miiiiaaauuuuu! Voi vittu nyt tuli lähtö ja heitin katin niskaperseotteella ulos pakkaseen. Valitettavasti kettu ei ollut sitä vienyt ja aamulla tapasin hänet istumasta takkahuoneen lipaston päältä, johon hän oli jättänyt myös yrjötervehdyksensä.
Viimeksi, kun olin porukoilla niin laitoin Pirkkiksen vaunuissa ulos päiväuinosille, kuten aina. Työnsin vaunut vahingossa ovenpieleen vipatun kissankusipurkin yli ja eikö renkaisiin tarttunut hillitön möykky savimaista kusihiekkaa. Tsiisus.
No mutta siis viikonloppu oli katista huolimatta mukava. Käytiin morjestamassa mun pappaa ja serkkulikkakin perheineen tuli sinne. Oli hauskaa tutustuttaa Pirkkistä pikkuserkkuihinsa, vaikkakin hän vierasti kovasti serkun miestä. Jouluna hän vierasti yhtä toista serkkuani. Serkuissa on selvästi jotain epäilyttävää.
Lauantaina äitini jäi lapsenvahdiksi, kun käväisin asioilla ja mummini luona avustamassa vähän valokuvien siirtämisessä kamerasta läppäriin. Mummi oli kirjoittanut ylös joitain hauskoja sanomisia, joita olin itse lapsena päästänyt suustani, kuten miksi kaikki äidit syntyy aina tytöiksi. :) Mummi❤️
Lauantai-iltapäivällä vetäisin hiihtolenkin läheisellä pururadalla, kun äitini meni Pirkkiksen kanssa pulkkailemaan. Pessimisti ei pety; lähdin ladulle vituiksi menee-asenteella ja yllätyinkin positiivisesti, kun sukset eivät lipsuneet aivan niin pahasti, kuin ennalta odotin. Ostettiin Miehen kanssa tuliterät susset ja monot kolme vuotta sitten, kun lähdettiin Pyhälle ja sen reissun jäljiltä oli myös suksien voitelu. Tasaisella meni hyvin, alamäessä turhankin liukkaasti ja ylämäessä lipsui niin saatanasti, että oli kiivettävä jalat harallaan. Tuntuupahan reidessä! Kaaduinkin vain kerran ja sekin jo ennen kuin edes pääsin ladulle. Hiihdin noin kolme kilsaa, eli siis 3000 metriä! Huomattavasti enemmän kuin suunnittelemani 30 metriä.
Nouse ylös tumpula ja siirry syrjään!
Sunnuntaita ollaan vietetty leppoisissa tunnelmissa kotona. Yöllä myrskysi niin kovin, että sähköt olivat vielä aamullakin poikki. Ne palasivat juuri, kun Mies oli valmistamassa Pirkkiksen aamupuuroa trangialla. Myöhemmin hän haki palvaamosta teettämiämme riistanakkeja ja -palvia. Olenkin siis tänään syönyt seitsemän lakupiippua, 27 siivua palvia ja kolme kuppia halpaa cappucinoa.
N.A.M.
Uimassakin käytiin sunnuntaiseen tapaan ja otettiin goprolla paskoja kuvia, kuten viime kerrallakin. Alkaa tuntua siltä, että vika on käyttäjissä eikä laitteessa.
Kyllä saatiin pari onnistunuttakin kuvaa, esim hukuttautuneesta kylpylelusta
Tänään on myös Pirkeliinoksen 9-kk päivä. Kylläpä aika on lentänyt kuin siivillä! Sen kunniaksi kaksi uutta hampustakin pukkaa yläleukaan. Imettäminen käy yhä jännittävämmäksi!
Coolest Kid On The Block
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti