Hei mä löysin sieltä Kreikasta juhlapuvun! Se oli hieno, hennon vaaleanpunainen, jossa oli leikkaus tissien alla ja vyötäröllä kultainen paksu nauha. Ostin samasta liikkeestä (mummi osti) asuun sopivat korutkin, joten mä olin kuin kreikkalainen jumalatar niissä häissä. Tai ainakin lähes. Parasta siinä mekossa oli se, että se mahtui mun päälle!
Vaakuna-hotelli oli tosi viihtyisä ja myös lapset oli otettu kivasti huomioon. Aulassa oli pikkukirjasto, josta sai lainata huoneeseen kirjoja luettavaksi. Otettiin pöllökirja, josta Pirkkis ensi töikseen repäisi takasivun irti.
Käytiin perjantai-iltana hotellin ravintolassa syömässä. Tytölläkin oli jo kova nälkä ja hän jaksoi harvinaista kyllä syödä ison pilttipurkillisen ihan kokonaan! Paitsi että ei jaksanut vaan hän alkoi kakistella, ja kun laitoin käteni hänen suunsa eteen, hän yrjösi mun kämmenen täyteen. Onnistuneesti ajoitettu ja mitoitettu.
Mulle kävi kerran niin, että lähdin baarista vähän ulos terassille haukkaamaan happea, kun alkoi vähän päässä kihistä. Siinä sitten istuessani mulle tuli huono olo. Ajatus kulki vielä jonkin verran, ja aloin punnita vaihtoehtojani. Vessa; en ehdi. Puisto; en ehdi. Katu; en ehdi eikä kehtaa. Otin sitten pöydältä tyhjän kaljalasin ja täytin sen uudestaan. Tuli niin sanotusti täysilaidallinen, mutta yhtään ei läikkynyt yli. Täydellinen suoritus! Lasi pöytään ja takaisin tanssimaan.
No hyi hitto mitä mä tollasia kerron, kun piti hääjuhlista raportoida!
Häät pidettiin juhlatilaksi muutetussa vanhassa tallirakennuksessa. Oli kyllä tyylikkäät puitteet. Vihkiminen oli astetta erikoisempi ratkaisu. Vieraat istuskelivat tallin ylisillä hääparia odotellen ja marssin säestäminä he saapuivat yleisön eteen. Varsinaisen vihkimisen suoritti maistraatista saapunut virkamies(nainen) ja tämä sekä valojen vannominen kestivät korkeintaan kymmenen minuuttia. Sitten alkoi mielenkiintoinen osuus. Estradille astui pappi, joka piti pitkähkön saarnan. Lausuttiin Pater Noster ja hääparin äidit lukivat sen peruskaura rakkaus ei tuomitse, ei saarnaa -setin.
Tämä ratkaisu oli varmaankin jonkinnäköinen kompromissi joko hääparin tai sitten sulhasen ja hänen vanhempiensa välillä. Saattaahan tuo olla, että vanhemmat olivat vähän sponsoroineet juhlia sillä ehdolla, että pappikin saa suun vuoron. MC Nikke T:tä lainatakseni, jos haluu saada on pakko antaa. No, kukin tyylillään. Sulhanen oli komea, morsian kaunis ja kinuskikakku erinomaisen hyvää, joten ei valittamista meikäläisellä.
Mä oon kuunnellut tätä saarnaa riittämiin, mä meen nyt tähän maahan makaamaan.
Vaan ei se viikonloppu pelkkää naimista ollut. Ei suinkaan. Tapahtui nimittäin myös ero. Vappu lähti uuteen kotiin. Pillitin sitä jo päiviä ennen. Erohetkellä en voinut itkeä, ettei mun ripsipidennykset vaan irtoaisi. Mittani oli täyttynyt jo aikaa sitten, ja tuttavaperhe oli luvannut ottaa sen. Heillä on aikaa, kiinnostusta ja energiaa. Pakkasimme kaikki Vapskin lelut, ruuat, hihnat ja vaatteet ja lähetimme ne sen mukana. Vappu siis tuli Seinäjoelle meidän mukana ja jäi sille tielle.
Vappu travels light. Huomatkaa teettämäni nimikoitu heijastinliivi!
Treffattiin hotellin aamupalalla muuten julkkiksiakin! Pertti Kurikan Nimipäivät oli ollut Seinäjoella keikalla edellisenä iltana. Pyysin heitä yhteiskuvaan mun ja Pirkkiksen kanssa ja hauska kuva saatiinkin muistoksi. Vannottivat vielä, että laitattehan sitten kuvan Facebookiin! Ja minähän laitoin!
Kotimatkalla pysähdyttiin Huittisissa tauolla. Se tauko olikin historiallinen laatuaan, sillä Pirkkis pääsi ekaa kertaa pallomereen! Ikäraja olis ollut kolme vuotta, mutta mä olenkin anarkistimutsi ja nostin alaikäisen tenavan pallojen sekaan. Pirkkis jäätyi niille sijoilleen ja istui nurkassa viitisen minuuttia, ennen kuin kykeni ihmetykseltään nousemaan ylös. Hän otti muutaman askeleen ja pari hymyäkin nähtiin, mutta muuten hän tyytyi tuijottamaan muita lapsia. Jänniä aikoja.
Oonko muuten muistanut mainita, että meillä ei autossa syödä?
Eipä.
...Heillä on aikaa, kiinnostusta ja energiaa MY ASS. Tänään tuli puhelu, jonka sisältö tiivistettynä meni niin, että kyllä he voivat sitä HETKEN pitää niin me saadaan HETKI lomaa. Ei ikuisesti, kuten kuvittelin. Toisaalta en voi sanoa yllättyneeni. Kannatti taas parkua sitäkin asiaa. Voi kusipaskatissi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti