torstai 29. lokakuuta 2015

I, Da Vinci

Joku oli jakanut tänään Facebookiin ajatelman, jonka mukaan kaikki lapset ovat taiteilijoita, kunnes joku sanoo heille, etteivät he ole taiteilijoita. Allekirjoitan täysin! Piirsin ja väritin värityskirjoja tosi mielelläni pienempänä. Jossain kohtaa innostus loppui. Todennäköisesti siksi, että joku amatööri, kuten kuviksen opettaja, antoi mulle seiskan piirrustustaidoistani, ja tämän johdosta luovuuteni lamaantui täysin. Ties mimmonen taitelija musta olisi saattanut tulla! Pitänee hommata niitä aikuisten värityskirjoja, jospa vaikka saisin vielä vääryyksiä korjattua.

On se nyt kumma, kun lapsia pitää tuollaisissa taiteen asioissakin niin kovin arvostella! Hyvään ja menestyksekkääseen elämään ei piirto- tai laulutaitoa tarvita. Antaisivat siis kaikkien kukkien kukkia ilman sen suurempaa syynäystä. Miehellekin musiikinopettaja sanoi aikoinaan laulukokeissa, että ei tänne ole tultu runoja lausumaan! Vieläkään hän ei uskalla laulaa, vaikka joskus mieli tekisikin, ainakin kännissä. Suu liikkuu, mutta ääntä ei tule ulos. Voi toki johtua myös humalatilasta. 

Löysin vieläpä todistusaineistoa vanhempieni luota tukemaan tätä arviota taiteellisuudestani. Taidan kehystyttää nämät olohuoneen seinälle.

   Teoksen nimi: Kukko ja mato. Tyylinä vahakynin toteutettu impressionismi. Mato on ihan Ö:nä, vatafaaaaaak!

  Vähän japanialaisempaa tatsia tässä. Tämän yhteyteen sopisi joku kiva haiku, kuten
  Aurinko laskee
  Kaislat ovat mustia
  Veripisarat

Olisin mä voinut ryhtyä näköjään runoilijaksikin.

   Huoneen taulu. 

   Siinä meni viimeinen Catch-a-Fish!

   Priceless! Susu-kissalle suunnittelemani ruokalista noin vuodelta -91.

Vähän epäilen noita pätkiksen paloja, muuten varmaan kaikki tästä menyystä kelpasivatkin. Mies toivoi, että ottaisin tuon käsialan taas käyttöön. Hänen mielestään mulla on liian pieni ja epäselvä käsiala! Vanha puusilmä, sanon minä.

  Voin palata tähän mietteeseen sitten, kun pimeys, loskapaska ja keltainen lumi alkavat vituttaa. 

   On muistettu katsoa Pikku Kakkosen loppu"kevennys"

  Jättiläispingviini ja jäävuori. Pingulla on siisti kotsa!

   "Veera, metsän iloinen tonttutyttö". Näitä erilaisia tyttöjen kuvia mä piirsin jatkuvasti, ja jokaiselle keksittiin aina myös oma nimi.

  Musteläiskätesti! Minä näen tässä perhosen, jolla on Darth Vaderin kasvot ja naisen lantioluut. Mitä sinä näet?

   Lisää nimeämistä. Tällä kertaa kalalajeja. Punakärsälallora. Ei lisättävää.

  Olen suunnitellut meidän luokalle discomainoksen! Päättymisaika kello 01 on kyllä saattanut olla pikkaisen turhan optimistinen. Meillä oli aina muuten villasukkatansseja, ei mitään discoja! Hyviä, viattomia aikoja ❤️

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti