Aamulla Mies lähti ennen sian pieremää hirvimetsälle. Sekin kausi tuli taas korkattua, ja siellä meneekin sitten koko syksy. Joku ryssi heti ekan lahtauksen, ja loppuilta menikin kivasti haavakkoa etsiessä. Onneksi sekin raasu löytyi, mutta kyllä siihen oli tuhraantunut hyvää tulitusaikaa. Semmosta se sitten on, kun sokeatkin saa metsästää. Itsehän olen tietenkin maailman taitavin tässäkin asiassa. Tai olisin, jos mulla olisi pyssy. Tai pyssylupa. Tai edes metsästyskortti.
Minä ja Pirkkis lähdettiin lauantaina päivällä Paimioon äitiä moikkaamaan. Kasattiin mun vanhaan huoneeseen uusi sänky, ja samalla innostuttiin siivoamaan nurkkia enemmänkin. Poltin pihalla peltitynnyrissä hillittömällä roviolla tyhjiä pahvilaatikoita ja äitini, vanhan himohamsterin noin kymmenen vuoden virpomisoksakokoelman. Hän säästää kaiken kauniista (?) lahjapaperikääreistä tyhjiin sillipurkkeihin (hilloa kato!) ja niihin goddamn pajunoksiin. Aina kotona vieraillessani kohnaan kaappeja, ja vippaan romua menemään. Musta tulisi oikeasti hyvä organisoija! Kaverit nauraa partaansa. Oikeasti tulisi!
Miten se sääntö roskien poltosta taajama-alueella taas menikään? Sallittua sateella ja sunnuntaisin?
Laitoin karvaiden luopumisenkyynelten saattelemana toriin myyntiin mun optimistijollankin. Saman tien joku soitti siitä, ja tuli seuraavana päivänä sitä katsomaan ja ostikin sen! Jouduin kylläkin tinkaamaan hinnasta 50 euroa, koska toinen takakulma oli käytännössä aivan laho. No, sain siitä silti satasen ja pääsin eroon, siinä se oli maannut porukoiden kuistilla kohta puoli vuotta. Hei tässä kuva, kun mä purjehdin sillä!
Oli hyvä purjehdus. Menin sillä ehkä joku kolme kertaa, ja tästäkin kuvasta on aikaa noin 11 vuotta. Ei musta sitten tullutkaan purjehtijaa. Aikanaan se piti väkisten saada, kun taas yhtäkkiä keksin, että nyt mä rupeen muuten merenkävijäksi. Ja tuloksena lahonnut botski vanhuksien kuistilla. Huoh. Good riddance. Pirkkiksen aion silti pistää meripartioon! Hän saa ruveta toteuttamaan äitinsä kariutuneita unelmia. Eiks se oo lasten velvollisuus?
Takaisin nykyhetkeen. Autotalliratsiassa löysin laatikollisen omia muistojani; kansiollisen vanhoja Suosikkeja, Hanson-julisteita ja päiväkirjoja vuodelta -97. Ou mai faking kaad miten nöyrää. Sitten mä olin koristellut ne päiväkirjojen kannet kaikilla Hands off ja Top Secret-tarroilla, ja jaksanut kirjoittaa niitä jotain neljä sivua. Ja sit siellä oli selostuksia siitä miten "mentiin Katjan kanssa uimaan" ja "kävelin sitten linkkapysäkiltä kotiin". Erittäin salaista materiaalia siis.
Tämä vihko sisälsi paljastusten sijaan ihan laulunsanoja lähinnä Spice Girlsien biiseistä. Only for me!
Illalla mentiin äidin kanssa saunaan ja juotiin yhdet siiderit. Kello oli yksitoista ja meikä oli aivan finaalissa. Sunnuntaina tein kirpparilta muutamia löytöjä Pirkkikselle ja kävin pappaa moikkaamassa terveyskeskuksessa. Jäin vielä maanantaihin asti talovahdiksi, kun porukoille asennettiin ilmalämpöpumppu. Asentajajätkät varmaan mietti, et onko tossa hei vähän surullinen kotiäiti, kun meikä hiihti siellä äidin flanellihousuissa ja likaisessa t-paidassa, ja kävi vähän väliä hakemassa vaipan päähänsä vetänyttä Pirkkistä pois asennushuoneesta hillumasta. Keinuhevosella ei nimittäin mitenkään voinut keinua missään muualla, kuin tyyppien jalkojen juuressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti