Pyhäinmiestenpäivä

Happy Halloween! No se meni jo.

Vietettiin rauhallista pyhäinpäivän viikonloppua ihan kotosalla perheen kesken. Ei ollut edes yövieraita, kuten kolmena viime viikonloppuna! Mies oli ankaran flunssan kourissa, eikä jaksanut lähteä lauantai-illalla edes hirvipeijaisiin syömään. Kuulemma nuha painoi niin kovin, ettei hän halunnut lähteä sinne "jonottamaan". Sen sijaan hän jaksoi ongelmitta lähteä kylmään, pimeään, ankeaan ja märkään hirvimetsään talsimaan. On se jännä, miten se nuha sillain aina joskus antaa periksi. 

Perjantai-iltana soi ovikello. Menin avaamaan, ja siellä seisoi kolme noitaa! Karkki vai kepponen! Voihan perärööri. En mä ollut yhtään ajatellut, että a) oli Halloween tai b) joku tulisi meille virpomaan. Hmm, siis pääsiäisenä virvotaan, mitä tehdään Halloweenina? Karkkikeppostellaan? 

Eihän meillä ole koskaan mitään herkkuja kotona, koska mä olen aina syönyt kaiken. Onneksi löysin kuitenkin pari pussia popkornia, jotka kelpasivat tytöille. He kun olivat viettämässä noitumisen jälkeen myös leffailtaa. 

Lauantaiaamulla oltiin naapurin kanssa pitkällä kävelylenkillä. Istuskelin vielä ulkona rappusilla, kun parvi isänmaantoivoja pyrähti meidän pihaan. Pienin huusi jo kaukaa: me, me, me tullaan illalla, illalla ni, ni, ni, teille tuomaan karkkia! Selvä se, tervetuloa. Aprikoin kuitenkin minun olevan siinä hommassa se antava osapuoli. 

Ovikellon soidessa iltasella olimme siis perjantaisesta karkittomuudesta viisastuneina varautuneet suklaapatukoilla. Lievä kateus nannoja kohtaan iski siinä vaiheessa, kun ne piti ojentaa lapsilaumalle. Puntaroin vaihtoehtojani; jos valitsenkin kepposen, saan pitää karkit, mutta mitä hirveyksiä kersat sitten keksisivätkään? Kivittäisivät kuitenkin ikkunat paskaksi. 

Päätin kohdata kilpailijani mano a mano. "Mitäs sitten, jos valitsenkin kepposen?" Mukulat tuijottivat mua tumput suorina. Sitten yksi sanoi hiljaa, että ei me olla vielä keksitty mitään. Raasut. Annoin sitten geishat ja fazerinat kerjäläisille, vaikka pikkasen karkkihammasta vihlasikin. Sitä paitsi mä olen ollut JO kohta pari viikkoa sokerilakossa!! Siitä onnettomuudesta sitten tuonnempana... 

Illalla lähdettiin vielä käymään hautausmaalle ihastelemaan kynttilämerta. Oli tosi kaunista ja tunnelmallista! 

  Haluaisin huomauttaa, että ensimmäinen, laadukkaampi kuva, on otettu Jollallani, ja alempi, epäselvämpi kuva Miehen Lumialla. Jolla voittoon!

Kierreltiin kirkkomaan käytäviä pitkin, ja lueskeltiin mielenkiinnolla hautakivien nimiä ja vainajien titteleitä. Löytyi maanviljelijää, isäntää ja emäntää, opettajatarta, tytärtä ja poikaa. Oli vähän niinku Spoon River antologiasta! Hienoja vanhoja nimiäkin löytyi: Immikki, Adolffiina, Eufrosyne, Laimi Lemmitty ja Kustaava noin muutamia muistellakseni. Jos meille tulisi toinen tyttö, se nimettäisiin välittömästi Immikiksi! Pirkkis ja Immikki, mikä voisi sopia paremmin. 

Pirkkis ihasteli vähän liiankin kanssa hienoja hautakynttilöitä. Vähän välistä pientä pyhäinhäpäisijää sai hakea pois hautojen päältä tallustamasta. Aina saa hävetä.