Naapurskan kanssa startattiin terveellisen elämäntavan rytmit kuntosali circuitilla. Mukava laji! Jos ei oteta huomioon "kuolema kuittaa justiinsa" fiilistä. Pikkasen oli kunto romahtanut, kun en ollut vuoteen tehnyt mitään. Lopetin käytännössä kaiken liikunnan heti, kun tulin raskaaksi. Syy siihen oli se, että fbfjslalansjfhghi fbfjdk oeutuoe. Eli ei mitään syytä saatana! Ehkä pelkäsin keskenmenon riskiä, tai ehkä löin lekkeriksi, kun kerran sai "hyvällä omatunnolla kerätä painoa". WTF?
Onneksi raskauskiloja ei tullut kuin 12 ja niistä kahdeksan jäi synnärille. Pirkkis oli syntyessään 4,665 kg ja istukkakin oli kasvanut varmaan kolmekiloiseksi, kun itsepäinen ipana ei suostunut poistumaan kylpy-yksiöstään millään helvetillä. Lopulta hänet sitten leikattiin saksilla ulos. Loppui sekin vetelehtiminen!
Reippaina likkoina pyöräilimme salille. Jalat oli siis hapoilla jo ennen varsinaista jumppaa. Alkuhölkässä teki mieli hölkätä salilta ulos ja Heselle. Maha hyllyi, tissit löllyi ja perse pöllyi. Meinasi paskatkin tulla housuun viimeistään hyppynaruosiossa. Onneksi pian pääsin laitteisiin istumaan vain huomatakseni, ettei mulla ole lainkaan reisilihaksia. Seuraavaksi huomasin, ettei mulla ole myöskään käsi-, selkä- eikä vatsalihaksia. Ainoat toimivat lihakset on varmaan leu'oissa, kun olen rouskinut ruokaa menemään ihan urakalla. Ohjaajakin kysyi, että uskallatko kyykistyä kahvakuulan kanssa vähän alemmas. Joo uskallan, mutta en pääse, enkä ainakaan pääse sitten enää ylös.
Kyllä oli paska fiilis itsestä, kun joutui tuijottamaan meikitöntä naamaa, takkutukkaa ja paidan alta pullottavaa taikinamahaansa peilistä samalla, kun nosteli puolen kilon painoja yläilmoihin tuskanhikikarpalot otsalta valuen. Reisienlevityslaitteessa istuessani piti vaivihkaa tarkistaa haarovälistä, etten ollut kussut housuuni.
Kotona söin Miehen valmistamaa herkkutattimössöä ja juuri uunista tullutta teeleipää! Mies lupasi vielä valmistaa rahkankin, kunhan lupasin syödä vain yhden annoksen... Hemmetin nihilisti!! Kerran jäin kiinni suklaan syömisestä, kun Mies löysi auton käsijarrun nahkaräpylästä Kismetin vohvelipalasia! Ei voi olla edes totta, ei tommosta haukankatsetta olekaan! Herkkujen mutusteluni on jo sitä luokkaa, että tungen suklaapatukan kääreitä syvemmälle roskikseen, ettei Mies näe niitä! Vähän säälittävää. Siis etsiä toisen roskia!
Jottan tars siis tehrä. Mitä mittään, ylihuomenna uuteen nousuun, kun vuorossa on Kiinteytys. Sitä tarvitaan erittäin kipeästi. No no no, pitää nyt olla itselle armollinen ja ottaa rauhallisesti. En halua vielä suoranaisesti laihduttaakaan, kun kerran olen meinannut täysimettää Pirkkistä vielä muutamia kuukausia. Ei sovi siis pudottaa painoa liian nopeasti. Muutenhan mä toki saisin itteni kuosiin alta aikayksikön, ei mitään ongelmaa tässä...
Tuleekohan tältä äidiltä vielä maitoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti