Tuttuun tyyliini heräsin tähänkin asiaan viime sekunneilla, koska lahjakortti oli voimassa vain neljä kuukautta ja umpeutumiseen oli aikaa viikko. Varasin pikapikaa ajan ja kävinkin tällä viikolla lahjakortin lunastamassa. Tiesin hoitolan olevan prisman yhteydessä ja olin kerran käynytkin siellä itseasiassa ostamassa lahjakorttia Anopille. Vaan nyt ei ollutkaan hoitolaa missään! Kello oli viittä vaille, kun kekkaloin kauppakeskuksen käytävällä huuli pyöreänä. Saatoin vähän kiroillakin, en nyt muista. Voi Santanan Carlos, mistäs perkeleestä nyt olisi pitänyt lähteä putiikkia etsimään tämmöisellä aikataululla! Menin sitten koruliikkeestä kysymään, mihin kirottu naamahoitola oikein oli muuttanut. Onnekseni ystävällinen myyjä kertoi, että hoitola onkin apteekin tiloissa, eli rohtoteekin ovesta sisälle ja olisin perillä. Huh, ehdin jo säikähtää, että onnistuin sössimään tämänkin homman.
Itse hoito oli oikein ihanaa! Kasvoille ja dekolteelle (lue: kaksoisleukaan) leviteltiin rasvoja, geelejä, kuorinta-aineita, öljyjä ja hauteita toisensa jälkeen ja sitten pyyhittiin lämpimällä vedellä pois. Erityisen tyytyväinen olin siitä, että makoilin yksinäni soosit naamalla vain vartin verran. Rasittavia sellaiset "hoidot", joissa tököttiä levitetään kasvoille ja sitten hoitaja poistuu paikalta tunniksi ja jäät yksin laverille makoilemaan ja kuuntelemaan väsynyttä panhuilulevyä. Ihan yhtä hyvin voisin itse kerätä kuraa merenpohjasta, läästiä sitä naamaani ja maata vaikka saunanlauteilla tunnin. Siinä säästäisi kyllä sievoisen summan.
Mutta siis niin, tämä Hydra Derma Super Douper Face Mask & Massage oli kyllä ihan vertaansa vailla. Kosmetologi jopa hieroi niskaa ja hartioita samalla, kun naamio numero seitsemän kosteutti kasvojani. Mustapäille annettiin kyytiä happihoidolla ja sähköllä! Kun hoitaja ilmoitti, että "nyt laitan sitten tätä sähköä" niin kävi mielessä, että oliko tämä nyt kuitenkin joku Anopin julma läppä, että oliko hän ostanut mulle menolipun sähkötuoliin! Vaan ei, jollakin metallisella puikolla hoitsu kävi kasvot läpi ja sinne se kosteus sitten holahti niin että soi! Siis panhuilut soi.
Ennen hoitoa kosmetologi kyseli ihohoitotottumuksistani. Kerroin, että poistan meikit pesuvaahdolla ja muuten sitten käytän ihan tavallista apteekista ostamaani (halpaa) rasvaa. No tämähän toki oli yhtä huonoa ihonhoitoa, kuin jos olisin hionut naamani hiekkapaperilla ja heittänyt palavaa bensaa päälle. Kaikeksi onneksi hän sitten suositteli muutamia tuotteita ja ystävällisesti kirjoitti vielä ostoslistalle, mitä minun tulisi pikapikaa hankkia, jos mielin ylipäätään säilyttää jotain ihoa naamassani. Yllättäen tuotteet eivät olleet kovinkaan edullisia. Teeskentelin kiinnostunutta, okei, just joo, niin just, ja nyökyttelin ostoslistaa silmäillessäni, vaikka eihän mulla ollut aikomustakaan hankkia 58 euron yövoidetta.
Kasvohoidossa olisi kuulemma syytä käydä neljä kertaa vuodessa eli aina kauden vaihduttua, jotta iho pystyy paremmin tottumaan säänvaihteluihin. Mahtavaahan se olisi, en mä sitä sano. Vaan millä rahalla, kysyn taas. Niin tosiaan, ehkä sillä, minkä laitoin just huutokaupassa pääsiäis- ja joulukoreihin? Valintojen maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti