Eipä sitten muuta kuin tattia hakkaamaan

Tykkään syksystä! On tunnelmallista poltella kynttilöitä ja takassa tulta viilenevien iltojen ratoksi. Vähän filttiä päälle ja kohta saa taas ostaa kaupasta (ja Alkosta) glögiäkin, jee! Jotenkin kaikki hajutkin voimistuvat kirpeässä ilmassa. Omenat, metsä, puidut pellot, pihlajat. Ja savu, joka tulee takasta kun unohdit avata pellit. Ihan kuin tänään olisi haissut vähän sianpaskakin. 

Ollaan myös onnistuttu parantamaan aikaisemmin kokemaani hirvittävää sadonkorjuumorkkista. Nyt on nimittäin pakastin pullollaan itsenoukittuja mustikoita ja sieniä! Kuivurikin tuolla huuteloo kun herkkutatit kuiveloo. Tähän mennessä ollaan tosiaan kuivattu, pakastettu, paistettu, keitetty ja suolattu sieniä ja eilen syötiin jo sienisalaattia ja paistettuja herkkutatteja. Tsiisöös miten tehokasta toimintaa!

Sienestys on vallan mainiota puuhaa! Anopin, Pirkkiksen ja koiran kanssa kierrettiin tuttua metsälenkkiä tässä yhtenä kauniina päivänä ja silmiimme sattui iso kasa herkkutatteja. Anoppi työnteli vauvanvaunuja, minä keräsin sieniä aikaisemmin metsästä löytämääni hylättyyn sankoon ja Vappu kietoi itsensä risukkoon. 

Innostuin herkkiksistä niin kovin, että lähdin seuraavana päivänä uudestaan saalistamaan! Koira naruun ja vauva reppuun. Yhteiskulkeminenkin on alkanut sujua, kun Pirkkis viihtyy nykyään rintarepussa. Vauvanvaunu-koira kombo kävelylenkillä oli täyttä helvettiä ja luovuin siitä souvista muutaman kerran jälkeen, kun leppoisiksi tarkoitetut lenkit olivat ensiaskelista lähtien ihan haista vittu-tasoa ja ekan metrin jälkeen teki mieli repiä koiran pää irti juurineen. Se nimittäin vetää kuin viimeistä päivää. Mahtaisiko joku huskykasvattaja ostaa sen halvalla koiravaljakon vetäjäksi?

Vaelsimme sieniapajille puidun pellon poikki ja koira nautti, kun sai juosta pitkässä lie'assa. Minäkin nautin kauniista ilmasta ja hyvästä fiiliksestä! En tiedä nauttiko Pirkkis, hän roikkui reporankana rintarepussa ja mussutti tuttia. Ei hän ainakaan itkenyt. Hermoani kiristi vain Vapun kietoutuminen jokaikiseen mahdolliseen risuun ja kannonnokkaan, mutta se nyt olikin selviö ja tiedossa jo lähtiessä. Miten onkin mahdollista, että se kiertää  puun aina eri puolelta tullessa kuin mennessä? "Ei me mennäkkään kuule yhtään sinne, tuuhan Vappu tänne päin, tuleppas ni mennään, hei, tuu nyt, Vappuu, tuu nyt saatana EI SITÄ KAUTTA no voi nyt jumalauta!"

Mushroomsseja kertyi taas kassillinen ja Pirkkiksen päikkäreiden aikana sain perattua ne kaikki. Illalla vein niitä ystävällenikin tuliaiseksi. Super friend me. Minun kyläluutaillessani Mies oli vielä käynyt poimimassa puoli pussillista tatteja ja pari litraa mustikoita. 

Yammy yammy yammy I got love in my tummy!

Nyt on siis sientä talo pullollaan. Enää puuttuu jalkasieni, mutta kyllä sekin varmaan pian palvelutalon terapia-altaalla tarttuu mukaan.