Viisi euroa ensimmäinen, toinen ja kolmas!

Lähdettiin Miehen kanssa kärkkymään huutokauppaan. Anoppikin tuli mukaan, hänen hommakseen tosin jäi Pirkkiksen viihdyttäminen sillä aikaa, kun me kiersimme väentungoksessa tutustumassa tarjontaan. Olin tulessa heti alkumetreistä lähtien! Itseasiassa olin ensimmäinen huutaja koko tilaisuudessa ja sain kuin sainkin vitosella vinon pinon erilaisia tosi upeita kukkakippoja ja koreja. Kyseessä oli siis puutarhayrityksen, karkkikaupan ja kebupaikan konkurssiloppuunmyynti.

Himoitsin jo ennalta suklaakonvehteja, joita oli tarjolla pahvilaatikoittain! Epäonneksi Pirkkiksen hemet meni jo hyvän aikaa ennen kuin meklari pääsi karkkiosastolle, joten emme ehtineet näkemään, mihin hintaan suklaakolikot myytiin... Shitfuckhell.

Sen sijaan tein muutaman oikein hyvän huudon vitosella ja sain lisää ja taas lisää kukkakeppoja ja -koreja. Nyt niitä on pihavaja täynnä. Tietää taas mitä antaa sukulaisille joululahjaksi: hiirenpaskomia pääsiäiskoreja Made in People's Republic of China. Yhden kauniin kynttilälyhdynkin huusin, se vasta onnistunut kauppa olikin. 

Ollaan kerran aikaisemminkin oltu huutokaupassa. Kieltämättä kevyt korppikotkafiilis tilaisuuksissa aina on. Ihmisten elinkeinot ja omaisuus kaupataan pilkkahintaan ahneille tavaranhamstraajille ja tuotteet, jotka ennen on maksaneet useita kymppejä, myydään nyt parilla eurolla eteenpäin. On se surullista. 

Suru kuitenkin hälveni melko nopeasti, kun meikä vanha materialisti pääsi käsiksi puoli-ilmaiseen romuun, jota en todellakaan tarvinnut. Viimeksi huusin viisi kiloa suolaa, litroittain tomaattikastiketta, hautakynttilöitä ja pääsiäiskoristeita. Oikein priimaa tavaraa mun mielestä!

Mies on muutamaan otteeseen pohtinut, pitäisikö meidän ostaa uusi (kolmas) pakastin. Mahtuisi taas kaikki peuran- ja hirvenlihat paremmin. Olen kieltänyt ja vedonnut tilanpuutteeseen ja pakastinten kelpaamattomuuteen sisustuselementteinä. Vaan nyt oli toinen ääni kellossa! Meklari tarjosi jäätävän kokoista arkkupakastinta neljälläkympillä! Hulluuskohtauksen riivaamana riuhdoin Miestä hihasta ja kähisin "huuda, huuda nyt saatana!" Ja meillehän se potti sitten napsahti. Ei siinä sitten auttanut kuin lähteä porukoilta hakemaan peräkärryä. Tuolla se nyt sitten pönöttää Miehen metsästyshuoneessa. Hieno ku mikäki.

Upouusi Cylinda vuodelta -99. Ei varmaan vie paljon sähköä. Oikealla puolella ystävänsä Rosenlew.

Pakastinta pestessäni sain siivousinspiraation ja kävin läpi koko metsästyshuoneen. Löysin myös vanhat tervatut kalaverkot, jotka mun oli aivan välttämättä saatava yksiltä markkinoilta kolme vuotta sitten. Ostin ne viidelläkympillä. Niistä piti tehdä teemaan sopiva kalastuskoriste huoneeseen. Siellä ne nyt lojui mytyssä huoneen nurkassa. Viimeksi muistan nähneeni ne, kun koira hautasi niihin siankorvan. 

Asekaapin takaa löytyi mielenkiintoinen kätkö. 2/10 osaa täynnä oleva vodkalaatikko. En muista, että mulle olis kyseistä juomaa tarjottu!? Jaa niin mut mähän olinkin paksuna, no ilmankos. Siirsin kaksi jäljellä olevaa pottua viinakaappiin ja heitin tyhjän laatikon menemään. Paketin kyljessä oli melko menevä mainos ko. tuotteesta: Alati oigel kursil! Täytyypä pitää mielessä, että otan aina huikan votkaa, jos elämä meinaa lähteä väärälle kurssille.

Nyt on sitten yllin kyllin tilaa varastoida sapuskaa nälkävuosien varalle. Mehän mahdutaan sinne vaikka koko perhe, jos tulee ydinsota! Taidankin tältä istumalta ilmoittaa meidät Maailmanlopun odottajat-ohjelmaan! Toinen meille sopiva show olisi Huutokaupan metsästäjät. Mua ei huolittu mukaan Huvilaan ja huussiin, joten ehkä noissa mulla olisi potentiaalia päästä telkkariin. Ja jos tarpeeksi huono tuuri käy, eikä Mies ymmärrä lopettaa tupakanpolttoa, niin...