Lasketaanko rosoksi, jos seinä- ja kattolistat puuttuu jo kolmatta vuotta?
Mulle tuli aikaisemmin myös Unelmien koti & puutarha -lehti. Se oli kanssa ihan jees, mutta sen toimittaminen Suomessa lopetettiin jostain syystä. Tilauksen päättymisestä tuli kotiin kirje, jossa kiitettiin asiakkuudesta ja kerrottiin, että lehti on nyt förbi, ja että sen tilalle lähetämme Leivotaan-lehden. Eka olin ihan et ei vittu, mut sit olinki ihan et ei saatana. Siis mä en leivo! Tai leivon, joskus, mut en niin kiihkeästi, että tarvittisin sitä varten erikseen seitsemän euron lehden! Lähetin kustantajalle kiireenvilkkaa sähköpostia ja vastasin, että show me my money eli rahat takaisin, kiitos please.
Vaikka tykkään näistä erilaisista sisustuslehdistä, niin tulen useasti huonolle tuulelle juttuja lukiesssani. Syynä siihen on kammottava kateus. Usein jutuissa esitellään huushollissa asuvat tyypit: isä Uolevi on toimitusjohtaja ja äiti Maire on kotona yhdeksän lapsen kanssa. Maire on myös blogisti ja pitää verkkokauppaa nimeltä Mairen Marengit. Lasten nimet ovat Emilia, Emmiina, Ellinoora, Ennijuulia, Engeliina, Elmiira, Essi-Ilona, Onni-Elmeri ja Elleminea (oikeasti mä en keksinyt näitä nimiä, ne oli yhdessä lehdessä!!).
Vaikka tykkään näistä erilaisista sisustuslehdistä, niin tulen useasti huonolle tuulelle juttuja lukiesssani. Syynä siihen on kammottava kateus. Usein jutuissa esitellään huushollissa asuvat tyypit: isä Uolevi on toimitusjohtaja ja äiti Maire on kotona yhdeksän lapsen kanssa. Maire on myös blogisti ja pitää verkkokauppaa nimeltä Mairen Marengit. Lasten nimet ovat Emilia, Emmiina, Ellinoora, Ennijuulia, Engeliina, Elmiira, Essi-Ilona, Onni-Elmeri ja Elleminea (oikeasti mä en keksinyt näitä nimiä, ne oli yhdessä lehdessä!!).
Tarina alkaa siitä, kun Maire ja Uolevi olivat jo vuosia kävelleet iltalenkillä erään 1800-luvulla rakennetun kartanon ohi. Kulkiessaan he aina ihailivat paikkaa, vaikkakin katto oli romahtanut sisään, home haisi ja 5000 neliön puutarha oli villiintynyt. Kuinka ollakaan kartano tulikin myyntiin, ja a) omistaja tahtoi myydä sen juuri M:lle ja U:lle ja b) heillä oli varaa ostaa se!
Kappas saatana!
Okei joo, sulla on varaa ostaa se kivikautinen kartano tai edes luottoa sen verran, että saat kaupalle pankkilainan. Mutta millä rahalla sä sen hyyskän sitten vielä korjaat? Yleensä aina tää kyseinen pariskunta myös itse osasi korjata ja rakentaa kaiken, etenkin kun he ensin kävivät puutyö- ja perinnerakentamisen kurssin. Eka fiksattiin alakerta, jossa tämä 11-henkinen perhe asui 25 neliön tilassa sitten sen aikaa, kun yläkerta valmistui. Kenen järki (tai liitto) kestää tollasta? Itse olin valmis puukottamaan Miestä naamaan ruosteisella naulalla, kun yhden (1) huoneen tapetointi kesti liian kauan.
Mä kysyn vaan, että millä rahalla? Onko niillä perintöä vai joku kultakaivos omalla pihalla? Ja minä mietin, että pitääkö mun karvavisalla maksaa ne hemmetin pariovet sitten, kun se kaupparatsu joskus soittaa niistä. Ja nekin maksoi kuitenkin vaan 130 euroa.
Joskus tarinan jälkeen seuraavalla aukeamalla on myös Kopioi tyyli -juttu, jossa esitellään samankaltaisia tuotteita, kuin mitä edellisessä kämpässä oli. Tapetti 600 €/rulla. Lamppu 450 €. Nojatuoli 1234 €. Vaatekaappi (tuotu Intiasta) 5400 €. Aijuu saatana, nämähän mä ostankin sitte.
Oma koti kullan kallis. Johan nyt toki! Kuinkahan kovaan suosioon nousisi astetta realistisempi painatus "Omakotitalo vitun kallis"?
Perkele että mä tulin taas vihaiseksi.
Ps. Otsikko tuli Kaksplusssan nettikeskustelusta, priceless. Suosittelen lukemaan!
Pps. Rosoa ja romantiikkaa -jutun perheellä oli omituisesti nimetttyjen lastensa lisäksi yksi kauneimmista kodeista, joita lehdissä on tullut vastaan. Joudun ehkä kopioimaan kaikki sisustusratkaisut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti