Aurinko armas on porottanut kirkkaalta taivaalta ja muutenkin ilmat on suosineet, elleivät jopa kehottaneet siirtymään sohvanpohjalta pihahommiin. Haravoisin nurmikkoa ja kaivoin tulppaanipenkin ylös lisätäkseni mullan sekaan oikein kunnolla hevonpaskaa. Projekti jäi kesken ja sipulit sekä taimet jäivät taivasalle pariksi päiväksi, "mutta eihän se mitään, kun on näinkin lämmin". Sitten tuli yöllä -7 ja katselin ikkunasta kuuranraiskaamia taimiani. Tämmöstä tää mun puutarhanhoitoni sitten on.
Ollaan käyty Pirkkiksen kanssa pyöräilemässäkin jo kahdesti. Ai että se oli mahtavaa! Ensin piti tietysti istuttaa häntä kokeeksi istuimeen ja asentaa se oikealle korkeudelle. Ohjekirjasessa neuvottiin, että istuin sopii maksimissaan 15 senttiä leveälle takatarakalle. Kuka pystyy arvaamaan, että mun fillarin telari oli 17 senttiä!? Meinasi tulla sen saatanan päiväinen aivoräjähdys. Anoppi ehdotti, että vaihdetaan pyöriä, hänen omassaan on varmaan pienempi tarakka. EI, ilmoitin lapselliseen tapaani, vaan tämä vitun istuin asennetaan nyt tähän pyörään ja sillä selvä. Mies sitten jollain ilveellä askartelipaskarteli istuimen paikoilleen, otsasuoneni lakkasi tykyttämästä ja pystyin taas jatkamaan hengittämistä.
Ensimmäisenä päivänä heitettiin vain pieni testilenkki, koska ulkona riehui hillitön tornado, eikä ulkoilu sen myötä ollut kovinkaan miellyttävää vaan suorastaan perseestä. Seuraavana päivän mentiinkin sitten jo kymppikilsamatka! Aurinko paistoi ja meikä lasketteli fillarilla menemään into piukassa. Takastulomatkalla olikin kas kummaa vastatuuli, ja nyt into olikin jossain piukasti piilossa... Sanoin ruhoni suojassa istuneelle Pirkkikselle, että jumalauta äiti on kyllä nyt ihan puhki, mutta kyllä me kotiin päästään, elä huoli. Eikä hän kai huolinut, istua törpötti istuimessaan suu viivana. Äitini kysyikin, että mitäs Pirkkis tykkäsi pyöräilystä. Vastasin, että en tiedä, mutta ei hän ainakaan itkenyt. Coolio.
"Mä en muista että mulla ois koskaan ollut näin hauskaa." -Pirkkis 10.3.15
Oltiin myös Paimiossa viikoittaisella kyläilyreissulla. Autolla, ei pyörällä. Ensin mentiin papan luo. Mulla on aina vaunut mukana, niin saan vauvan ulos päiväunille, ja sillä aikaa voidaan papan kanssa seurustella rauhassa, eikä tartte kiirehtiä lähtöä vauvan tirsojen takia. Katsotaan usein vanhoja valokuvia tai kuunnellaan youtubesta musiikkia. Suosikkinsa on Laila Kinnunen. Nyt kuunneltiin saksalaisia sotamarsseja. Kaikkea sitä netistä löytyykin!
Pappa asuu omassa kodissaan ja kotihoito käy häntä hälssaamassa kolme kertaa päivässä. Muisti ei enää ole aivan entisensä, mutta eipä kai sitä 80 ja risat-vuotiaana enää tarvitte ollakaan. Hän on ammatiltaan opettaja ja lievä pätemisen tarve vaivaa edelleen. Nyt hän kertoi kysyneensä kotihoitajilta, tiesivätkö nämä, mikä on horisontti. Eivät olleet tienneet! No hänpä oli tuumannut, että olettepa te todellakin maalaisia! Ehdotin, että jospa hän ei niin paljon viisastelisi hoitajille, kohta ne ei enää kuule halua käydä sua auttamassa. Se on totta juu, hän totesi. Sitten hän kertoi, että horisontti on se, kun on merellä ja sitten alkaa tuulla ja se vedenpinta menee rikki ja tulee ensin laineita ja sitten aaltoja. Vastasin, että en mäkään tosta sun selityksestäs olis mitään ymmärtänyt! Ai ei vai? Päästiin sitten pienen mietinnän jälkeen yhteisymmärrykseen asiasta. Muistisairaus ei ole hauska asia, vaikka se joskus naurattaa.
Yöksi mentiin mummin eli äidinäidin luo. Tarkoitus oli yhdessä pestä ikkunat. Mä pesin ne jo eilen, sanoi mummi. No just. Me sitten haravoitiin pihaa. Pirkkis tykkäsi ratsastaa vaarini aikoinaan tekemällä keinuhevosella ja teki selvää mummin joulukorteista.
No nyt löyty hyvä laji! Pysytellään me sitten vaan näissä puisissa hepoissa. Tulevat halvemmaksi ja haisevatkin vähemmän.
Viikko huipentui kliimaksiin mökillä, kun haettiin Vappu takaisin sisäoppilaitoksesta. Mutta se on niin pitkä ja uuvuttava juttu, että säästän sen seuraavaan kertaan.
Sunnuntaina oltiin taas vauvauinnissa. Niin, mä en muistanutkaan kehuskella, että Pirkkishän on oppinut uimaan! Ollaan uitettu häntä parina viime kertana kellukkeiden kanssa sukellusTREENIEN jälkeen. Viimeksi ohjaaja otti hänet syliinsä ja irrotti sitten otteensa. Teki mieli huutaa, että helvetin hullu sä hukutat mun vauvan, mä tapan sut, mutta ihme kyllä lapsi kellui nätisti pinnalla ja potkiskeli pikkukoivillaan kohti kylpylelua. Oltiin tietty Miehen kanssa rinnat rottingilla ja Facebookiin saattoi päätyä joku ihan kevyesti omakehulta haiskahtava ylpeä päivitys.
Maailman taitavin vauva ❤️
Hyvä viikko kaiken kaikkiaan. Pirkkis sai uusia makoisia makuelämyksiäkin: tuoretta ananasta, mustikkakeittoa, viiliä ja supersuosikkia piimää! Pappa oli selittänyt asiasta tietämättömille porukoilleni, että oli se kyllä ihmeellistä, miten niin pieni vauva voikin rakastaa piimää! Nämä olivat vaan pyöritelleet silmiään ja myötäilleet, että juupa juu. You keep dreaming granpa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti