No ei se ole kuollut! Vaan koulussa. Koirakoulussa. Ei virallisessa, mutta sitäkin todellisemmassa.
Kaverin mies on nimittäin erittäin innokas koirankasvattaja. Jo aikaisemmin meillä oli puhetta, että he voisivat ottaa Vapskin kylään ja opettaa sen pikkasen paremmille tavoille. Meiltähän se ei mitä ilmeisemmin ole onnistunut. Meillä Vape on saanut olla melkeinpä lauman johtajana ja ainakin kakkoslapsena.
Kaverit saapuivat perjantaina mökille meitä moikkaamaan ja kouluttajamiekkonen tapasi Vapun ensi kertaa. Hän teki havaintoja riehuvasta koirasta ja myös meidän kyseenalaisista koirankäsittelytaidoistamme. Sitten hän meni Vapun kanssa lenkille. Vappu oli lievästi sanottuna ihmeissään, kun hän ei nyt ollutkaan se, joka määrää kävelyvauhdin ja uusi narukin tuntui aivan erilaiselta, kuin vetojuhtavaljaat, joita itse olemme käyttäneet. Seuraavaksi oli aika tavata kaveriperheen omat koirat. Mua pelotti niin, että melkein paskoin housuuni. Varoitin monta kertaa, että Vappu koittaa sitten heti syödä muut koirat ja että eijeijei aijaijai uijuijui yhyhyhy.
Noh, kävely onnistui. Vappu oli kyllä erittäin varautunut ja murisi lajitovereilleen monesti. Kouluttajamies sanoi, ettei ole pitkään aikaan nähnyt yhtä aggressiivista ja epäsosiaalista koiraa. Olin ihan että niinhän mä sanoin, mä olin oikeassa, mää tiesin! Ihan kuin siinä olisi jotain ylpeilyn aihetta! Olen onnistunut tartuttamaan oman koirakammoni myös Vappuun. Well done.
Sitten mentiin sisälle. Siis mökkiin sisälle. Me kaikki. Kuusi aikuista, kolme lasta ja kolme koiraa. Nyt kyllä lurahti oikeasti lusikallinen pöksyyn. Pelkäsin koko ajan, että Vappu hyökkää koirien kimppuun ja lapset jää hampaiden väliin ja nyt me kuollaan kaikki. Mitä vielä, Vappu makoili maassa ja tarkkaili kyllä muita piskejä, mutta rauhallisesti. En voinut uskoa silmiäni! Silti kun lapset ryömivät liian lähelle koiraa varoittelin heti, että VAROVAROVARO se on hermostunut se voi purra se on ihan hermoraunio sitä jännittää. Kaveri pyöritteli sohvalla silmiään ja luin liikkumattomilta huulilta, että nyt vittu se suu kiinni. Minä itse olin ainoa hermoraunio siinä huoneessa.
Vappu sitten jäi heille viikoksi hoitoon! Koville ottaa. Niin kuin olisin lähettänyt lapsen kauas kesäleirille! Ensimmäinen yö oli mennyt hyvin! Kaveri oli pyynnöstäni pehmustanut Vapun koppaakin hiukan lisää. Kotona Vappu nukkuu omassa sängyssään, jossa hänellä on patja, mun saunatakki ja vielä virkkaamani villaviltti... Vanhoja luita voi kolottaa!
Viltti on virkattu isoäidinneliöistä. Isäni silmään palaset eivät näyttäneet neliöiltä, vaan kuulemma tupakoitsijan vasemman keuhkon riekaleilta. Haist itte!
Saatiin kuviakin Vapen edistymisestä. Jälleen meinasi silmämunat pyörähtää pöydälle!
Vapulla on ystäviä!! ❤️
Oli sovittu, että kun menemme heille harjoittelemaan uusia talutustekniikoita, emme saisi kiinnittää huomiota Vappuun. Tämän oli tarkoitus palauttaa Vappu omaan asemaansa laumassamme. Soittelin sitten hermostuneena vielä kaverille, että eikö se ole aivan luonnotonta, ettei piski saa ollenkaan omaa laumaansa moikata, että eikö sille tule paha mieli ja se aivan sekoaa. NO JOS HALUAT ETTÄ TEIDÄN NYKYINEN TOIMIMATON LAUMA-ASETELMA JATKUU EIKÄ MIKÄÄN MUUTU NIIN SEN KUN MOIKKAAT! Totesi ehkä jo lievästi kyselyihini kypsynyt ystäväni. Juu okei, ourrait, no tehdään sitten niin, ei siinä auttanut kuin piipittää takaisin.
No, Vape on nyt sitten siellä hoidossa viikon. Kokonaisen viikon. Olen melko varma, että näin kyyneleen vierähtävän Vape-paran poskelle, kun jätin sen vieraaseen paikkaan. Pelkään, että emme saa huomioida sitä vielä viikonkaan jälkeen. Kestääkö koiran psyyke sitä!? Kestääkö mun oma psyyke sitä!?
Terapian tarpeessa.
Lenkillä! Vapun silmä vähän kiiltää, kun se sai kerran luodista päähänsä ja verkkokalvo on vähän irti. Ampumisonnettomuuden jälkeen se koitti mennä takaisin luolaan. Kertoo jotain sen sitkeydestä. Alahuulikin vähän lerputtaa ketun raapaisun jäljiltä. Noi kaks muuta on ihan paperia.
Tulokset ovat jo näin lyhyen koulutuksen jälkeen niin uskomattomia, että suosittelin kavereille ihan tosissaan oman koirakoulun perustamista. Kyllä se heillä haaveissa siintääkin. Kyllä tässä on täytynyt kyseenalaistaa kaikki oma toiminta koiranpitämiseen liittyen. On se helppoa kun sen osaa!
Saapa nähdä, miten itse Miehen kanssa osaamme sitten kotona pitää Vapskille tarvittavaa jöötä. Jos epäonnistun, en voi koskaan enää kutsua näitä kavereita kylään. Pitää sitten taas valehdella. Niinku Pirkkiksen kuperkeikankin kanssa. "Valitettavasti meillä on edelleen kuumetta, niin ei sovi tulla. Joo, kyllä se sama kuume on jatkunut nyt kolme vuotta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti