Kirjassa on joka sivulla nappi, jota kuuluu painaa aina aukeman lopussa, kun Prinsessa Paula on onnistunut kusemaan pottaan. Yay! huutaa kirja. Kuulostaa ihan jeeltä, joten menee hienosti läpi Suomi-vauvoillekin.
Potassahan on ihka oikea Mr. Hankey! Yay!
Pirkkikselläkin on hieno potta! Kaksikin, toinen on mökillä. Ei me olla häntä vielä alettu pottaan tutustuttaa, mutta onpahan olemassa. Kaveri oli oman vauvansa kanssa kylässä, ja koska he ovat jo aloittaneet pottaharjoittelut, kaivoin vaatehuoneen hyllyltä Pirkkiksen potan heille lainaan.
Tähän kelpaa pisutella ja puupatella!
Illalla pyllypesun yhteydessä istutin Pirkkiksen kokeeksi istumaan pikkuiseen muovihuussiinsa. Siinä hän kökötti hymysuin ja nakersi riisikakkua! Naamallaan oli niin tyytyväinen virne, että käännyin nappaamaan kameran. Sillä siunaaman sekunnilla hän kyllästyi, ja hyppäsi makopritsin lattialle suoraan naamalleen! Ai saamari mikä huuto! Vauvaparkani itki kiukkuisena ja varmana nenän lytistyminen myös sattui. Kaameeta! Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta olis hyvä, jos äidin päässä soisi jotkut kellot edes joskus.
Suusta tuli vähän vertakin. Istuttiin Miehen kanssa keittiön lattialla heijaamassa ensimmäisen haverinsa kokenutta esikoistamme. Jäiset mustikat saivat onneksi harmituksen pian loppumaan.
Koitin tänään sitten tarkkailla hänen suutaan, josko siellä näkyisi jotain jälkeä kolarista lattian kanssa. Hänelle on kehittynyt rasittava tapa nirskuttaa hampaitaan yhteen. Taivas, että voi olla kammottava ääni, ihan selkäpiitä karmii! Lisäksi hän on alkanut sylkeä ihan noin niin kuin harrastuksenaan. Hän päristelee kuolaa suustaan sellaisella volyymillä, että se roikkuu leuasta ja kastelee paidanpieluksetkin. Tänään taisi selvitä syy: ala- ja yläleukaan on tulossa neljä uutta hammasta samaan aikaan. Sitten hänellä on jo kahdeksan pikkuleegoa! Imetyksen aika taitaa ihan pian olla ohi. Nirsk! Haavaa en onneksi nähnyt, eli taisimme selvitä melko pienellä säikähdyksellä.
Vessaetiketistä tuli mieleen, että milloin lasten käsiä pitää alkaa pestä? Siis ennen ruokailua ja ylipäätään. Tuli juttua tänään kihomadoista, kun kaveri huokaisi helpotuksesta, ettei heille ole tullut matoja kylään, että varmaan ahkera käsienpesu on auttanut. Tuli heti sellainen olo, että kaikki muut äidit on tajunneet heti pestä vastasyntyneen käsiä, ja mä oon ainoa urpo, joka ei pese lapsensa käsiä. Tai pesen, mut lähinnä syömisen jälkeen. Tänäänkin hän söi voileipää ja voita oli kivampi hierustaa kämmeneen kuin laittaa suuhun. Että oonko mä taas ainoa, joka ei vaan tajunnut.
Nillittäjille tiedoksi, että voi oli suolatonta, että ei tartte vetää hernetölkkiä nenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti