Pieno

Työkaverit oli uhonneet Miehelle, että heidän KAIKKI vauvat oli alkaneet nukkua kokonaisia öitä HETI, kun ne oli siirretty omaan sänkyyn ja nimenomaan omaan huoneeseen nukkumaan. No eikäkö me kokeiltu tätä sitten edellisyönä. Lähdin mukaan haasteeseen erittäin epäilevällä asenteella ja muistutin Miestä monta kertaa, että se oot sitten sinä, joka nousee yöllä punkasta ja menee puoliunessa notkumaan Pirkkiksen sängyn viereen häntä lohduttelemaan, kun hän herää kauhuissaan aivan vieraassa paikassa erosta meistä. 

Ja niin hän meni, tosin vain kolme kertaa, koska muuten yö sujui rauhallisesti kello yhdeksästä puoli kuuteen. Not bad! Väliimme päästyään hän sitten kyllä riekkui innoissaan puolitoista tuntia, mutta nukkui onneksi silti kahdeksaan asti. Myönsin olleeni negatiivari ja nyt pimu nukkuu toista yötään omassa huoneessaan. Uni on tosin keskeytynyt jo noin 15 kertaa itkuun, epäilen ressukan näkevän pahoja unia. Hän nimittäin peljästyi ihan tosissaan, kun Mies sahasi aikaisemmin illalla listoja ja sahanpirulainen piti pelottavan kovaa meteliä.

Pirkkiksen muuton yhteydessä vaihdoin makuuhuoneessa järjestystä. Kyllästyn nopeasti ja tykkään vaihtelusta, joten siirtelen mielelläni huonekaluja edestakaisin. Pienikin muutos piristää ja mikä parasta, romujen roudaaminen ympäriinsä ei maksa mitään.

Sisustaisin mielelläni myös olohuonetta useammin uuteen uskoon. Ongelmana vaan on piano, joka painaa niin helvetisti, ettei sitä yksinään siirretä mihinkään eikä kovin mielellään myöskään kaksinaan. Meillä pianoa soittaa periaatteessa minä, käytännössä ei kukaan. Otin monta vuotta pianotunteja, mutta koska olen laiska ja soitin suurimmaksi osaksi ulkoa ja korvakuulolla, olen jo aikaa sitten unohtanut nuotit, enkä yhden millilitran kärsivällisyyskapasiteetillani pysty niitä enää opettelemaan.

Piano oli silti saatava, koska haaveissani tulisin soittamaan jo mahalleni rauhoittavia melodioita, jotta vauvasta tulisi musikaalinen. Ja sitten soittelisin vauvalle päivittäin ja laulaisimme yhdessä Jänis istui maassa. Jees. Valitettavasti reaaliminä mottasi jälleen kerran ideaaliminää kuonoon niin että veri tirskui. Pirkkis sen sijaan on oikein innokas soittamaan/hakkaamaan pianoa! Ehkä hänessä on enemmän musikanttia kuin laiskuri äidissään.

Ostin pianon torista ja sitä lähdettiin oikein Helsingistä asti noutamaan. Muutaman vikakäännöksen jälkeen löydettiin perille kohteeseen. Myyjä oli vastassa parin kaverinsa kanssa. Koska olen ääliö, aloin viisastella ja syytin väärin ajamisesta virolaista vaginaattoria. Ja koska olen überääliö heitin peliin parhaimmat viroimitaationi. Seidsema sada metri jälgen gääny oigel gaistal. Tyypit alkoi nauraa ja hohotin itsekin hauskasti kohdalleen osunutta läppää. Kantoavuksi tulleet kaverit oli virolaisia. Millä vitun todennäköisyydellä taas?

No, nyt se piano törpöttää tossa paraatipaikalla eikä sitä jaksa liikuttaa vanha Erkkikään. Viimekertaisesta siirrosta jäi kaameat jäljet lattiaan, otti ihan saatanasti päähän. En silti pysty luopumaankaan siitä. Silloin luopuisin myös haaveesta soittaa lapselleni itse musiikkia. En ole valmis lopettamaan itseni huijaamista. Siinä lajissa olen erityisen taitava noin niinku muutenkin.