Kandit

Telkkarissa alkaa uusi ohjelma nimeltä Kandit. Siittäpä tulikin mieleeni, kun käytiin Pirkkiksen kanssa lääkärissä oikein Big City Style. Saatiin neuvolalääkäriltä lähete tarkempaan syyniin - ei kuitenkaan ollut kyse mistään vakavasta, onneksi. 

Olin ihan hajalla jo muutamaa päivää ennen h-hetkeä, koska aamuherätys tulisi olemaan kello 05:30. Karseeta. Normaalisti en todellakaan ole hereillä saati liikenteessä siihen aikaan. Korkeintaan päästän puupan ja käännän kylkeä. No, mitä sitä ei tekisi sairaan (terveen) lapsensa hyväksi. Mies muistutti, että jotkut vanhemmat heräävät joka aamu lapsensa kanssa tähän aikaan. Respect.

Heräsin liioitellun aikaisin, jotta ehtisin a) kammata naamani ja syödä aamupalan, b) pukea ja ruokkia Pirkkendalenin kiireettä, c) ajaa pelijäisiä kärrypolkuja hissukseen, d) löytää ilmaisen parkkipaikan, e) kammeta rattaat autosta ja rullata Pirkkiksen kanssa niillä sairaalaan ja f) riisua hänet rauhassa odotushuoneessa ennen vastaanottoaikaa. Ja tämän kaiken ehdin tehdä ilman hikipisaraakaan ajoitukseni hipoessa täydellisyyttä. 

Istuin odotushuoneessa vauva sylissäni ja katsoin aamutelkkaria, kun henkilökuntaa alkoi virrata sisään. Ilmeisesti sairaanhoito/lääkärikoulussa ei opeteta lainkaan käytöstapoja, koska yksikään hoitaja/lääkäri/ketään ylipäätään ei tervehtinyt. Koin samanlaista vitutusta, kuin eläinlääkärissä aikoinaan. Käänsin pääni joka kerta oven suuntaan, kun se kävi, vaan kukaan ei katsonut aiheelliseksi toivottaa huomenia tai edes nyökätä. Voi saatana sanoin Pirkkikselle, että mikä tätä porukkaa vaivaa. 

  Mä en ottanut käytöstapoja sivuaineeksi.

Jonkun ajan kuluttua odotushuoneeseen tassutteli vanha parta lääkäri, joka tiedusteli, mikä on vauveliinin ongelma. Kerroin hänelle, mistä on kyse ja hän antoi diagnoosinsa samantien. Hän lisäsi, että kohta meidät kutsuttaisiin tutkimushuoneeseen, jossa hän vielä tutkailisi asiaa opiskelijoiden kanssa.

Kun sovin hoitajan kanssa puhelimessa tästä vastaanottoajasta, hän kertoi, että paikalla olisi oikean lääkärin lisäksi kandeja, jotka olisivat ottamassa oppia erilaisista hoitotilanteista. Fine by me, kaikkien pitää joskus oppia, eikä opiskelijoiden läsnäolo haittaisi minua. 

En kuitenkaan ymmärtänyt, että kyseessä oli ilmeisesti lääkäreiden apukoulu. Voi jumalan pyssyt mitä porukkaa! Tutkintoon pikkasen vähemmän kemiaa ja helvetisti enemmän käytöstapoja, sosiaalisia taitoja ja ihmisten kohtaamista. Luuserit All Stars sisälsi seitsemän opiskelijaa, jotka istuivat rivissä suut supussa selät seinässä kiinni. Tervehtiminen ei oikein meinannut onnistua keneltäkään. Kyllä ajattelin, että tämäkö pölvästilauma nyt sitten tutkii minun kullannuppuani.

Lääkäri selosti opiskelijoille omia näkemyksiään Pirkkiksen tilasta ja vertaili sitä muihin samankaltaisiin tapauksiin. Sitten hän kehotti kandeja tulemaan itse katsomaan. Tyypit nousivat ylös ja tulivat kaikki vauvan taakse seisomaan. No Pirkkishän oli ihan että what's the deelio ja pyöritti päätään kuin pöllö. Tietenkin, koska tuntematon posse seisoskeli hänen selkänsä takana ja hypisteli hänen päätään! Yksi plikka sitten valitteli, että "en mä oikein saa tuntumaa ku tää vauva liikkuu niin paljon". Sanoin, että kuule sellasia vauvat on. Stupiiiiid! 

   NÄIN kohdataan tutkimuksiin tullut lapsi.

Kyllä mua närästää tollaset hyypiöt. Oon vissiin vähän tätistynyt. Yhdellä tytöllä oli liian punainen tukka, liikaa kajaalia, liian huonosti jalkaa tukevat kengät (ylipaino rasittaa nilkkaa!) ja hän oli syönyt kyntensä kynsinauhaan asti. Hyi! Älä koske mun vauvaan!

Opiskelijoiden palattua paikoilleen lääkäri kysyi, että saivatko kaikki nyt kokeilla. Ajattelin itsekseni, että kyllä kai, kun kerran menivät takaisin istumaan! Olin väärässä. Takarivistä nousi hiirulaistyttö, joka hiihti luoksemme, sipaisi Pirkkiksen päätä ja sanaakaan sanomatta hiipi takaisin istumaan. Onko lääkäri paras ammatinvalinta ihmispelkääjälle, kysyn vaan. 

Opettajalääkäri alkoi selittää mulle, että kyse ei ole mistään vakavasta ja että toimenpiteitä ei vaadita. Tämän tiesin jo etukäteen, enkä alun alkaenkaan nähnyt sairaalavisiittiä tarpeelliseksi. Vaikka eihän vara venettä kaada. Hän sitten vielä diagnosoi mulle ja opiskelijoille, että kyseessä on hänen mielestään himboliinos pilipaattus cuccurucuu. No niinhän mä sanoin.

   Ehkä Dr House oli näiden kandien esikuva? 

Lääkäri kysyi kandeilta, onko kellään mitään kysyttävää. Kukaan ei sanonut mitään. Sanoin sitten itse, että onpas aika hiljaista porukkaa! Kaikki oli taas hiljaa. Sitten yksi poika sanoi "kiva vauva". 

Kiitos, niin munkin mielestä.