perjantai 9. tammikuuta 2015

Tillintallin

Voi kunpa olisin selvin päin,
tää juttu menis putkeen selvin päin
Hommat olis hoidossa selvin päin
Mutta kun en oo


Meinasin nimittäin näin perjantai-illan kunniaksi nautiskella lempijuomaani alkoholia. Pakastinkylmä Kuiva Omena on huudellut mua jo pari tuntia. Niin joo, tämä oli muuten merkki riippuvuudesta, kun olen oikein odottanut, että saisin juoda sen!  Melkein ihan häpeänkyynel valuu silmästä. Melkein.

Käväisin alkuillasta Frau Naapurin kanssa Ikeassa. Hän palasi alkuviikosta sieltä Dubaista. Oli ollut kuulemma kivaa. Ärsyttävän ruskeakin se oli. Muistin tietenkin mainostaa, että kyllä minäkin oon matkailuaikeissa tässä ollut. 

Kysyin toistakin naapurinnaa mukaan, mut ei hän kerennyt. Oli kuulemma menossa justiin juoksumatolle juoksemaan. Bitch please, kuka muka oikeesti juoksumattoilee perjantai-iltana? Pientä liioittelua mun mielestä. Mut tämä olikin just se naapuri, joka EI paskonut housuunsa, kun oltiin yhdessä kuntosalilla. 

Tehtiin hyviä löytöjä. Itse lähdin hakemaan Pirkkikselle muovilusikoita, keittiön spotteihin lamppuja, makkariin rullaverhoa ja sellaisia kumisia kulmapehmusteita suojaamaan Pirkkiksen päätä huonekalujen teräviltä kulmilta. Löysin ne lusikat ja muuta en sitten löytänytkään. Tai johan nyt toki löysin, mutta en muuta tästä listasta. Sen sijaan ostin kaksi lampunvarjostinta, kynttilöitä, munaleikkurin, vessan maton ja jalkalampun. 

Jestas miten mulla on nykyään vaikeuksia lähteä mihinkään! Meiltä ajaa Ikeaan vajaa puoli tuntia. Eka olin ihan et siistii, meikä lähtee Ikeaan ja sit kun kello oli JO 17:30 ja olin edelleen kotona ni olinkin ihan et emmää ehkä jaksakkaan lähteä. Helkkari mikä nysväri! Pitkä ja kivinen tie on kuljettu niistä ajoista, kun kello 17:30 perjantai-iltana kuljettiin kaljakassit kilisten cittarista himaan etkoille. Sain sitten Miehen rohkaisusta aikaiseksi lähetellä savumerkkejä naapurin tiipiille ja sieltä toinen elämäntapashoppailuinkkari lähti innosta joikhaten mukaan.

Kotipihalla mulla oli vaikeuksia saada kaikkia kamoja takahotlarista ulos. En tietenkään voinut tehdä kahta reissua sisälle koska a) olin liikkeellä yhden pysähdyksen taktiikalla ja b) koska olen patalaiskapaska. Niimpä pläjäytin hotlarin oven kiinni kädet täynnä ostoksia ja silirimpsis vaan väliin jäi toinen lampunvarjoista. Of fucking course. Nooh pieni aalto reunassa ei haitanne mitään. Voin sanoa utelijoille, että etkö urpo tiedä, se on Aalto-varjostin. 




Liimapuikko on ikkunalaudalla sitä varten, että liimailen sillä kuvia leikekirjaani. Leikkelen sisustuslehdistä kauniita kuvia kodeista ja puutarhoista. Talvisin sitten selailen leikekirjojani ja suunnittelen projekteja tulevalle keväälle ja kesälle. Tätä voisi kutsua rentoutumiseksi, ellei mun pinna kiristyisi kirjoja selaillessa. Kuvia katsellessa ymmärrän, että a) mulla ei ole näihin varaa ja b) vaikka olisi en osaisi sisustaa niin hienosti.

Kaveri oli kylässä ja kysyi, että olenko kiinnostunut sisustamisesta. Luulin olevani, mutta jos ihmisen tarvitsee esittää moinen kysymys kotiani katsellessa, on sisustussilmäni ilmeisesti yhtä sokea kuin persesilmäni.

Nyt se pullo tänne ja vähän sassiin. 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ei ole ei, kun söheltää koko ajan jotain niin pysyy mieli virkeänä... Tai sit väsyneenä!?

      Poista